Olet väsynyt, joka puolelle sattuu, kurkku on karhea, imusolmukkeet saattavat olla turvoksissa, sinulla on lievä kuume ja oireet eivät meinaa millään helpottaa.
Olet googlettanut kyseisiä oireita ja yhtenä vaihtoehtona on mononukleoosi. Mutta jos kouluajoista on jo kulunut jonkin aikaa, mononukleoosi ei ole kovinkaan todennäköinen diagnoosi.
Jos sinulla on edellä mainittujen oireiden lisäksi vielä muitakin oireita, olet ehkä miettinyt myös kroonista väsymysoireyhtymää, fibromyalgiaa ja jopa borrelioosia eli Lymen tautia. Mutta sitten satut taas aktivoituneen Epstein-Barrin viruksen kuvaukseen, jonka oireet vastaavat täsmälleen sinun oireitasi.
Jos tiedät, että Epstein-Barrin virus (EBV) aiheuttaa mononukleoosia, mieleesi saattaa tulla kysymys: mikä erottaa kroonisen EBV-infektion mononukleoosista? Ja seuraavat kysymykset ovat: mikä tekee kroonisesta EBV-infektiosta kroonisen ja miten se liittyy muihin kroonisiin sairauksiin?
Jatkamalla lukemista saat tietää hankalasta Epstein-Barrin viruksesta yhtä ja toista. Lisäksi saat vastauksen siihen, miksi se voi aiheuttaa pysyviä terveysongelmia.
Epstein-Barrin virus on melkein kaikilla ihmisillä
Aloitetaan siitä, että EBV on paljon levinneempi kuin uskoisikaan: infektion on sairastanut yli 95 % maailman väkiluvusta.
Toinen mielenkiintoinen fakta on se, että EBV on herpesvirus. Kyllä, luit oikein. EBV on sukuelinherpestä aiheuttavan viruksen lähisukulainen. Lääketieteen erikoiskielessä myös ihmisen herpesvirus 4:ksi (Human Herpesvirus 4, HHV-4) kutsuttu virus on neljäs yhdeksästä herpesviruksesta, joihin ihminen voi sairastua.
Herpesvirukset koostuvat kotelon sisällä sijaitsevista DNA-ketjuista. Ensimmäisen tartunnan jälkeen pysähdystilassa oleva virus jää kudoksiin koko elämäksi ja voi immuunijärjestelmän toiminnan hidastuessa aktivoitua uudelleen.
Toisin sanoen, jos olet kerran sairastunut herpesvirukseen, kuten EBV, se jää kudoksiisi ikuisesti.
Epstein-Barrin virus voi levitä kulovalkean tavoin
Yleensä EBV:hen sairastutaan vauva- tai pikkulapsi-iässä. Virus leviää enimmäkseen suun kautta syljen välityksellä. Elimistöön virus pääsee suuta, kurkkua ja mahalaukkua peittävän limakalvon kautta. Siellä virus tartuttaa vasta-aineita tuottavia valkosoluja eli B-soluja. Pienemmässä määrin tapahtuu myös luonnollisten tappajasolujen, T-solujen tartuttamista. Tartunnan saaneet valkosolut levittävät EBV:n koko elimistöön.
Kyseisessä aktiivisessa vaiheessa, jota kutsutaan lyyttiseksi vaiheeksi, virus valtaa tartunnan saaneiden solujen koneiston alkaakseen tuottaa uusia viruksia. Juuri silloin ihmisellä on selvimmät oireet ja hän on vaarassa tartuttaa muita.
Virus leviää äärimmäisen nopeasti, erityisesti lasten keskuudessa. Levittäjiä ovat lähinnä tartunnan kantajat, jotka eivät tiedä sitä itse – päiväkodin työntekijät, lastenhoitajat ja lapsia suukottelevat isoäidit. Tartunnan saanut lapsi tartuttaa nopeasti myös muut lapset.
Se on oikeastaan hyvä, sillä herkässä iässä (muista kiittää isoäitiäsi) sairaus sairastetaan yleensä lievänä. Niin lievänä, että on hyvin epätodennäköistä, että muistat myöhemmin sairastaneesi sen.
Ainoastaan silloin, jos ihminen ei ole sairastunut lapsena Epstein-Barrin virukseen ja on sen kanssa kontaktissa myöhemmin immuunijärjestelmän ollessa heikko, on olemassa vaara, että EBV voi aiheuttaa mononukleoosin.
Tarttuva mononukleoosi, joka tunnetaan myös pusutautina, leviää läheisessä kontaktissa virusta levittävän ihmisen kanssa. Sitä esiintyy eniten nuorilla aikuisilla, jotka eivät ole sairastaneet virusta aiemmin. Yleensä EBV iskee ihmiseen yllättäen immuunijärjestelmän ollessa heikko, esimerkiksi stressaavana opiskeluaikana.
Lapsuuden EBV-infektioon verrattuna tarttuva mononukleoosi on hieman hankalampi. Yleisimpiä oireita ovat kurkkukipu, kuume, voimakas väsymys ja suurentuneet imusolmukkeet. Sairaus voi kestää kuukausia ja olla melko uuvuttava.
Ei ole väliä, tapahtuuko ensikosketus EBV:hen lievänä lapsuuden tartuntana vai uuvuttavana mononukleoosina nuorena aikuisena – lopulta ihmisen organismi voittaa ja tauti väistyy.
Virus ei kuitenkaan häviä. Se on edelleen olemassa B-muistisoluissa, valkosoluissa, joiden tehtävänä on muistaa tautia koskevat tiedot tunnistaakseen sen myöhemmin, mutta tässä tapauksessa virus sabotoi niitä säilyttämään sitä itseään. Epstein-Barrin virukseen sairastuneet B-muistisolut kerääntyvät lymfa- ja hermokudoksiin ja pysyvät siellä koko elämän ajan.
Tällaista pysähtymistilaa kutsutaan latenttivaiheeksi. Aiemmin uskottiin, että virus ei tartu latenttivaiheessa, mutta koska kaikki päiväkodin työntekijät, opettajat, isoäidit ja opiskelijat ovat levittäneet virusta aktiivisesti tietämättään, on selvinnyt, että EBV voi olla hyvin tarttuva myös ilman oireilua. Viimeisimpien tietojen mukaan nielurisakudoksessa pesivän viruksen aktiivisia levittäjiä ovat usein täysin oireettomat ihmiset.
Huolimatta siitä, onko EBV täysin pysähtynyt vai kulkee ilman oireilua, se ei aiheuta yleensä huomattavia ongelmia niin kauan kuin immuunijärjestelmä toimii normaalisti. Voit aivan hyvin olla koko elämäsi viruksenkantaja tietämättä sitä itse, kuten suurin osa ihmisistä.
Kuitenkin heti, kun jokin tekijä, esim. stressi, väärät ruokailutottumukset tai jokin muu alempana mainittu tekijä heikentää immuunijärjestelmää, EBV voi aktivoitua uudelleen ja aiheuttaa mononukleoosille tyypillisiä, mutta huomattavasti pahempia oireita.
Uudelleen aktivoitunut Epstein-Barrin virus voi aiheuttaa kroonisen EBV-infektion
Krooninen EBV-infektio on mononukleoosin pahempi versio.
Uudelleen aktivoituneen EBV-infektion oireita ovat voimakas krooninen väsymys, jatkuva tylppä kipu, krooninen kurkkukipu ja limakalvojen ärsytys, suurentuneet imusolmukkeet ja useat uuvuttavat neurologiset oireet. Oireet voivat kestää vuosia välillä lievempinä, välillä voimakkaampina. Vaikeimmissa tapauksissa voi esiintyä häiriöitä maksan toiminnassa, immuunireaktion heikkenemistä ja anemiaa.
Todennäköisin syy siihen, miksi krooninen EBV-infektio on niin vaikeakulkuinen ja ei ala väistyä, on se, että Epstein-Barrin virus ei ole ainoa syyllinen.
Tämä tekee aiheesta samalla sekä mielenkiintoisen että monimutkaisen.
Ihmisen elimistöstä löytyy usein EBV:n lisäksi myös muita herpesviruksia. Niihin kuuluvat Herpes simplex -viruksen tyypit 1 ja 2 (huuli- ja sukuelinherpes), Varicella zosteri -virus (joka aiheuttaa sekä vesirokkoa että vyöruusua), sytomegalovirus (CMV), HHV-6 (vaihtoehdot a ja b), HHV-7 ja HHV-8.
Vaikka kaikki nämä virukset kuuluvat samaan heimoon, sairastuminen niihin tapahtuu eri tavalla ja sen vuoksi niillä on myös hieman erilaiset oireet. Tärkein tekijä on kuitenkin kaikissa huomattavan samanlainen – ne piilevät kudoksissa passiivisessa tilassa ja kuten myös EBV, ne voivat aktivoitua uudelleen.
Jos immuunijärjestelmän heikkeneminen mahdollistaa usean herpesviruksen samanaikaisen aktivoitumisen, oireet voivat olla voimakkaita ja hyvin vaihtelevia.
Mutta ei siinä vielä kaikki.
Monilta kroonista borrelioosia eli Lymen tautia, fibromyalgiaa tai kroonista väsymysoireyhtymää sairastavilta löydetään uudelleen aktivoitunut EBV ja muitakin herpesviruksia sekä eri bakteereita, mukaan lukien Mycoplasma, Bartonella ja Chlamydia, ja listaan tulee koko ajan lisää uusia bakteereita.
Tämä viittaa melko ilmeisesti siihen, että EBV:n uudelleen aktivoituminen ei perustu todennäköisesti ainoastaan EBV:n aktivoitumiseen.
Epstein-Barrin viruksen ja kroonisten sairauksien väliset yhteydet
Yhteyksiä Epstein-Barrin viruksen ja kroonisten sairauksien välillä on paljon. Kroonisen EBV-infektion ja muiden kroonisten sairauksien välisten yhteyksien tutkiminen on vasta alkuvaiheessa. Eniten on tutkittu EBV:n ja MS-taudin välistä yhteyttä. Useissa tutkimuksissa on löydetty mekanismeja, miten virus synnyttää ja voimistaa MS-tautia. Olemassa olevat todisteet eivät mahdollista EBV:n kutsumista ainoaksi MS-taudin aiheuttajaksi, mutta ne viittaavat hyvin todennäköisesti viruksen merkitykseen sairauden synnyssä ja etenemisessä. 10
Tutkimukset ovat myös näyttäneet korkeaa aktiivisen EBV:n tasoa monilla autoimmuunisairauksia, mm. nivelreumaa, systeemistä lupus erythematosusta, Sjögrenin oireyhtymää ja autoimmuunityreoidiittia sairastavilla potilailla.14 Tässäkin ilmenee selvä yhteys, mutta ei myöskään ole riittävästi todisteita väittämään, että EBV on sairauden ainoa aiheuttaja.
Mutta siinä ei ole vielä kaikki sairauden aiheuttajien yhteisvaikutuksesta.
Viimeisimpien tutkimusten tulokset antavat syytä uskoa, että EBV:n ja HHV-6a:n yhteisvaikutuksella voi olla oma osuutensa MS-tautiin. 29 MS-tauti on liitetty myös useisiin bakteereihin, mukaan lukien, mutta ei ainoastaan, Chlamydia pneumoniae,35, 37 Mycoplasma sp., Spherula insularis ja paramyksovirus.14, 36
Myös autoimmuunisairaudet liitetään useisiin mikrobeihin, mukaan lukien EBV, mutta lisäksi myös herpesviruksiin ja muihin viruksiin, mm. parvovirukseen, yksisoluiseen parasiittiin Toxoplasmaan sekä bakteereihin, mm. Mycoplasma, Yersinia jne., jotka yleensä yhdistetään krooniseen borrelioosiin.14
Edellä mainituille ja useille muillekin mikrobeille, joita kutsutaan usein piileviksi patogeeneiksi, on yhteistä matala virulenssi.
- Ne pystyvät elämään solun sisällä.
- Ne tartuttavat veren valkosoluja, jotka levittävät tartunnan koko elimistöön, mutta erityisesti tulehdusalueelle.
- Ne voivat olla elimistössä pitkään passiivisessa tilassa.
- Ne manipuloivat taitavasti immuunijärjestelmää.
- Ne voivat piillä terveen ihmisen elimistössä aiheuttamatta sairautta.
- Niitä löytyy kaikista maailman populaatioista.
Mitä enemmän aiheeseen perehtyy, sitä enemmän yhteyksiä kroonisten sairauksien ja piilevien mikrobien välillä löytyy. Jonkun ajan kuluttua kuitenkin käsittää, että kyse ei ole niinkään mikrobeista, jotka aiheuttavat ongelmia, vaan ennemminkin elimistön heikentyneestä immuunijärjestelmästä, joka antaa mikrobien kukoistaa.
Toisin sanoen ihmisen elimistössä voi pesiä kokonainen piilevien mikrobien armeija – EBV, CMV, HHV-7, Borrelia, Bartonella, Mycoplasma, Chlamydia jne. – mutta ihminen ei sairastu niin kauan kuin hänen puolustusjärjestelmänsä toimii täysillä.
Mutta heti, kun jokin heikentää puolustusjärjestelmää, kattila aivan kuin kiehuu yli liedellä – tapahtuu mikrobien räjähdysmäinen lisääntyminen, joka aiheuttaa sairastumisen.
Kroonisen immuunihäiriön laukaisee epäsuotuisien tekijöiden yhteensattuma
Koska minulla on henkilökohtaista kokemusta borrelioosista parantumisesta, käsitän nyt kroonisten sairauden olemuksen täysin eri tavalla kuin suurin osa lääkäreistä.
Koettu opetti minulle, että elimistöstä löytyy aina mikrobeja – minun tapauksessani ne olivat pesineet siellä mukavasti ilmeisesti jo lapsuudesta asti. Sairastuminen ei kuitenkaan tapahdu ennen kuin usean epäsuotuisan tekijän yhteensattuma heikentää immuunijärjestelmää. Minun tapauksessani näitä tekijöitä olivat synnytysosaston yövuorojen aiheuttama vuosia kestänyt krooninen unenpuute ja kiireessä syödyt epäterveelliset ateriat sekä lisäksi vielä joitain pienempiä kuormittajia.
En alkanut parantua ennen kuin ryhdyin hoitamaan alkusyytä – kroonista immuunihäiriötä.
Kun vaihdoin suuntaa ja aloin työskennellä kroonisesti sairaiden kanssa, huomasin yhä enemmän samanlaista kaavaa myös potilaillani, ei välttämättä samoja kuormittajia, joita olin itse kokenut, mutta kuitenkin kuormittajia, jotka tuhoavat täysin samalla tavalla immuunijärjestelmää. Ryhdyin listaamaan kuormittajia ja tulin johtopäätökseen, että on vain seitsemän ryhmää, jotka liittyvät kroonisiin sairauksiin.
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, tulin johtopäätökseen, että kaikkien kroonisten sairauksien aiheuttajat johtavat näihin seitsemään tekijään, joita päätin kutsua elimistön hajottajiksi. Olen testannut teoriaani yli kymmenen vuoden ajan ja se on aina pitänyt paikkansa. Olen löytänyt teorialleni myös varmoja tieteellisiä todisteita.
Seitsemän elimistön hajottajaa:
- Vääränlainen ravinto. Elämme maailmassa, joka on täynnä teollisesti käsiteltyä ruokaa. Tällaisen ruoan jatkuva syöminen sekoittaa koko elimistön toiminnan.
- Toksiinit. Keinotekoisia myrkyllisiä yhdisteitä löytyy nykyisin joka puolelta ja ne lamauttavat kaikki elimistön itseparantumismekanismit.
- Emotionaalinen stressi. Tämän hirviön loputon pakeneminen hidastaa ruoansulatusta, heikentää immuunijärjestelmää, häiritsee unta ja tasoittaa näin tietä kroonisille sairauksille.
- Fyysinen stressi. Elimistöä vahingoittavien traumojen kasaantuminen ja äärimmäinen kuumuus tai kylmyys sekä istuva elämäntapa.
- Oksidatiivinen stressi. Energiantuotannon sivutuotteena jokainen solu tuottaa jatkuvasti vapaita radikaaleja. Vapaat radikaalit kuitenkin hajottavat solun sisärakenteita. Myös tulehdus on vapaiden radikaalien aiheuttama vahinko.
- Keinotekoinen säteily. Tavallinen auringosta ja Aurinkokunnasta tuleva sekä Maan oma taustasäteily on voimistunut upottaen meidät liiallisella säteilyllä.
- Mikrobit. Nämä elimistön hajottajat valmistelevat pinnan kroonista sairautta varten.
Jokaisen kroonisesti sairaan potilaan tapauksessa pystyn aina löytämään seikat, joiden yhteensattuma on johtanut ihmisen sairastumiseen. Se, millainen krooninen sairaus potilaalle kehittyi, riippui aina kolmesta tekijästä.
- Ihmisen geeneistä, jotka määräävät taipumuksen, mutta eivät sitä, puhkeaako sairaus.
- Erilaisista virulenssiltaan matalista ns. piilevistä patogeeneistä, joita on kerääntynyt elimistöön elämän aikana.
- Kuinka elimistön hajottajat aiheuttavat immuunihäiriön, joka antaa virulenssiltaan matalien, ns. piilevien patogeenien kukoistaa ja horjuttaa elimistön mikrobiomin tasapainoa sekä rikkoa homeostaasia.
Kroonisen EBV-infektion diagnosointi ja hoitaminen ei ole täysin mustavalkoista
Kroonisen EBV-infektion määrittäminen tulee aloittaa tarttuvan mononukleoosin poissulkemisesta. Kuvauksen mukaan tarttuva mononukleoosi on akuutti, ainoastaan Epstein-Barrin viruksen aiheuttama tartuntatauti ja sen hoitona ovat viruksenvastaiset aineet (esim. asikloviiri, gansikloviiri ja vidarabiini), jotka vaikuttavat tarttuvaan mononukleoosiin ja muihin akuutteihin herpesvirustartuntoihin äärimmäisen tehokkaasti, minkä vuoksi on järkevää ottaa verikokeet mononukleoosin erottamiseksi kroonisesta EBV-infektiosta.
Mononukleoosin määrittämiseksi otetaan verikoe viruksen vasta-aineista; erilaisten vasta-aineiden perusteella voi erottaa mononukleoosin ja uudelleen aktivoituneen EBV-infektion. Mononukleoosin diagnosointi ei kuitenkaan aina ole niin helppoa – mononukleoosin kaltaisia oireita voivat aiheuttaa myös muut herpesvirukset (CMV, HHV-6), muut virukset (yleensä adenovirukset) ja yksisoluinen parasiitti Toxoplasma gondii.26 Toisin sanoen useat virukset voivat aiheuttaa EBV-infektion kaltaisia oireita.
Jos sinulla esiintyy kaikki kroonisen EBV-infektion oireet, on erittäin todennäköistä, että elimistöstäsi löytyy Epstein-Barrin virus ja muitakin mikrobeja.
Mitä tulee kroonisen EBV-infektion hoitoon, voisi olettaa, että koska mononukleoosiin on olemassa tehokkaat viruksenvastaiset aineet, ne auttavat myös kroonisessa EBV-infektiossa.
Valitettavasti viruksenvastaiset aineet eivät tehoa krooniseen EBV-infektioon.
Tutkijat ovat löytäneet tähän myös tieteellisen selityksen. Viruksenvastaisten aineiden vaikutus perustuu DNA-polymeraasin, entsyymin, jota virus käyttää solunsisäiseen lisääntymiseen, estämiseen. Latentin tai kroonisen EBV-infektion tapauksessa virus ei tarvitse DNA-polymeraasia lisääntyäkseen ja sen vuoksi nykyiset viruksenvastaiset aineet eivät auta krooniseen EBV-infektioon.1
Muut tavalliset hoitomenetelmät, joita kroonisen EBV-infektion tapauksessa on käytetty, mukaan lukien steroidit (prednisoni) ja immunosupressantit, ovat antaneet vähän tuloksia. 1 Kyseisillä lääkkeillä on mahdollista hidastaa tasapainottoman immuunijärjestelmän tuhoisia prosesseja, mutta ne eivät pysty palauttamaan immuunijärjestelmän normaalia toimintaa.
Useat tutkijat yrittävät kehittää myös EBV:n vastaista rokotetta. Ongelmana on se, että maantieteellisestä alueesta riippuen virus on hyvin erilainen, mikä tekee yhden kaikille sopivan rokotteen luomisesta hankalaa.8
Muita EBV-infektion pois kitkemisen tapoja, joita nykylääketieteessä on harkittu, ovat tartunnan saaneiden B-solujen tuhoaminen monoklonaalisilla vasta-aineilla (tähdäten immunoglobuliineilla EBV:hen sairastuneita B-soluja) sekä uusien viruksenvastaisten lääkkeiden kehittäminen.11, 16, 20
Koko energian kohdistaminen EBV-infektion tuhoamiseen on kuitenkin lyhytnäköistä. Asian ydin on siinä, että sairauden aiheuttaja on krooninen immuunihäiriö ja terveys ei parane ennen kuin immuunijärjestelmän normaali toiminta on palautunut.
Terveyden palautuminen käytännössä
Niin kauan kuin immuunijärjestelmä toimii moitteettomasti, Epstein-Barrin virus ei aiheuta ongelmia.1, 14, 20, 23 Tämän vuoksi minkä tahansa elimistöstä löytyvien ja/tai rehottavien bakteerien hallitsemiseksi on palautettava immuunijärjestelmän normaali toiminta.
Ensimmäinen ja tärkein askel on seitsemän elimistön hajottajan hillitseminen. Tärkeintä kroonisen EBV-infektion tai minkä tahansa kroonisen sairauden selättämisessä on luoda elimistössä paranemista tukeva ympäristö optimoimalla ruokavalio ja muuttamalla elämäntapoja.
Paranemisen kulmakivenä tulisi olla nykyaikainen kasvilääkintä. Kasviuutteilla on uskomattoman hyviä vaikutuksia, mukaan lukien:
- tuhoisan tulehduksen vähentäminen;
- luonnollisten tappajasolujen ja muiden immuunireaktioiden, joita tarvitaan mikrobien (kuten EBV) hallintaan, tukeminen;
- kroonisen sairauden seurauksena rikotun hormonitasapainon palauttaminen;
- ns. piilevien mikrobien välitön hillitseminen mikrobiomin tasapainon palauttamiseksi.
On todettu, että useat kasvit hillitsevät Epstein-Barrin virusta, mutta EBV esiintyy harvoin yksin – krooninen immuunihäiriö suosii useiden virulenssiltaan matalien, ns. piilevien patogeenien kukoistusta. Sen vuoksi perusteellinen hoito useilla kasviuutteilla on tarpeen.
Muutamia tehokkaita kasviuutteita immuunijärjestelmän normaalin toiminnan palauttamiseksi, mikrobiomin tasapainottamiseksi ja virusten, kuten EBV, hillitsemiseksi:
- lakkakääpä
- rohtokirata
- japanintatar
- rohtovuohennokka
- inkivääri
- perunkynsiliaani
- kolkkalyhtykoiso
Useimmissa tapauksissa hoitovaikutuksen antaa jo pelkästään palautumishoito. Lääkehoito on välttämätöntä vain vaikeimmissa tapauksissa tai silloin, kun rehabilitointi ei tehoa sairauteen. Lääkärin kanssa tulee kuitenkin tehdä yhteistyötä koko parantumisprosessin ajan.
Yhteenvetona tämä on hyvä uutinen kroonista EBV-infektiota sairastaville. Se tarkoittaa, että oman terveyden hallintaan saaminen ja paremman olon saavuttaminen on ihmisen omissa käsissä.
Oppimalla vähentämään elimistön hajottajia omassa elämässäsi, alat vahvistamaan immuunijärjestelmääsi, jotta voisit elää harmoniassa mikrobien, kuten EBV:n kanssa.
Bill Rawls on lääkäri, joka parantui kasvilääkinnällä borrelioosista. Lisää tietoa borrelioosista eli Lymen taudista sekä Rawlsin parantumisesta löytää hänen uudesta menestyskirjastaan Unlocking Lyme.
Rawlsin taistelusta borrelioosia ja fibromyalgiaa vastaan voi lukea hänen suositusta blogipäivityksestään My Chronic Lyme Journey.
