Tunnetko K-vitamiinin ja tiedätkö mihin sitä tarvitaan?
K-vitamiini tarkoittaa kaikkia kyseisen vitamiinin aktiivisuuteen liittyviä, rakenteeltaan samanlaisia yhdisteitä. Luonnollisesti K-vitamiinia esiintyy kahdessa muodossa, joita ovat K1 eli fyllokinoni ja K2 eli menakinoni. Ensimmäistä syntetisoidaan kasvien avulla ja toista bakteerien välityksellä. Kyseessä on rasvaliukoinen vitamiini.
K-vitamiini on välttämätön glutamiinihappo eli Gla karboksylaatioon eli hiilen sitomiseen. Sen avulla valmistuvat tarvittavat ainesosat, joita ilman veren hyytymisprosessia ei tapahtuisi. Glan olemassaolo mahdollistaa myös kalsiumin sitomisen tietyissä valkuaisaineissa. Luukudoksesta on löydetty useita Gla-pitoisia valkuaisaineita, joista osalla on tärkeä merkitys luun kasvun säätelyssä ja mineraalien kerrostumisessa, mutta myös pehmytkudosten elastisuuden takaamisessa. Monissa eri kudoksissa on Gla-valkuaisaineita, joiden suoraa toimintaa ei tunneta, mikä kertoo jatkotutkimusten tärkeydestä.
K-VITAMIINI – MITEN SAAMME SITÄ?
K-vitamiini imeytyy ohutsuolesta, josta se toimitetaan eteenpäin lymfaan. Se siirtyy lymfajärjestelmän kautta maksaan, mutta sitä tallentavat myös luu- ja rasvakudos, haima ja sydän. Suuri osa K-vitamiinista saadaan fyllokinonista. Noin 1/5 saadaan menakinonin synteesin kautta ja myös oma kehomme tuottaa sitä hyvin pienen määrän.
Jos tarkastellaan erilaisten rasvaliukoisten vitamiinien varastoja kehossa, K-vitamiinivarasto on melko vaatimaton.
Sitä erityisesti siksi, että fyllokinonin synteesistä saatava vaikutus on nopea, ja muodostaa suurimman osan K-vitamiinin tuottavuudesta, ja vaikka menakinonin kierto on hidasta, siitä syntetisoitua vitamiinia on hyvin vähän. Siksi on hyvin tärkeää taata jatkuva vitamiinien saanti, sillä jopa lyhyt jakso ilman välttämättömiä lähteitä aiheuttaa varastojen nopean kuihtumisen. Terveysongelmat, kuten esim. rasvojen vähäinen imeytyminen, vaikuttavat suoraan kyseisen vitamiinin imeytymiseen, sillä ilman ravinnosta saatavia rasvoja kyseinen vitamiini ei pysty imeytymään kunnolla.
Fyllokinonin biosaatavuus ruoasta tärkeimpänä K-vitamiinin syntetisoijana on ravintolisistä saatavuuteen verrattuna noin 1/10 eli hyvin vähäinen. Fyllokinonien tärkeimmät lähteet ovat lehtivihannekset, kasviöljyt ja -rasvat. Menakinoneja voi saada lähinnä eläinperäisistä tuotteista, kuten liha ja maksa, kananmunankeltuainen ja maitotuotteet.
K-VITAMIINI JA TERVEYS
K-vitamiinilla on havaittu olevan yhteys luun mineralisoitumiseen, eli luuntiheys säilyttää normaalin tilansa paremmin, jos kyseistä vitamiinia käytetään sopivia määriä.
On myös selvitetty, että K-vitamiini on hyödyllistä yhdistää kalsiumiin ja D-vitamiiniin, minkä seurauksena myös jo laskenut luuntiheys paranee.
K-vitamiini vaikuttaa myös sydämen toimintaan juuri ehkäisevästi. On nimittäin väistämätöntä, että ikääntyessä myös verisuonet kalkkeutuvat, minkä vuoksi ne eivät ole enää niin elastisia ja voivat supistua, mikä voi lopulta aiheuttaa myös sydämen iskemian. On selvitetty, että K-vitamiinilla on epäsuora positiivinen vaikutus sydämen sepelvaltimoihin, jotka antavat sydämelle suoraan ravintoaineita. Useissa testeissä on havaittu, että kyseisellä vitamiinilla on tietyn syövän vastainen vaikutus, minkä vuoksi kasvainten muodostumisriski pienenee. Normaalin tason säilyttäminen auttaa väitetysti myös lieventämään tulehduksia ja vaikuttaa positiivisesti insuliinin säätelyyn, eli auttaa diabeteksen ennaltaehkäisyssä.
On selvitetty, että parhaat tulokset antaa menakinonien kautta, erityisesti all-trans MK-7:n, kautta saatu K-vitamiini. MK-7-vaihtoehto on sekä fyllokinonien ja muiden menakinonien, kuten MK-4, suosima lähinnä pidemmän vaikutuksen puolesta, minkä vuoksi sama määrä tekee periaatteessa suuremman työn samassa ajassa vaikuttaen siten huomattavasti voimakkaammin tavallisessa annoksessa.
On tärkeää, että varmistat esim. ennen MK-7-ravintolisän ottamista, että kyseessä on “all trans” -versio.
Juuri tämä kertoo siitä, että kyseessä on bioaktiivinen tuote. Biologisella aktiivisuudella tarkoitetaan sitä, että kyseinen vaikutusaine reagoi suoraan elimistössämme, eli aiheuttaa tehokkaasti haluttuja tuloksia.
Lääketieteessä biologisella aktiivisuudella tarkoitetaan biologisen materiaalin (esim. entsyymien, hormonien, vitamiinien), mutta myös lääkkeen tai rokotteen kykyä aiheuttaa tietyissä olosuhteissa muutoksia kudoksessa tai elimessä, tai katalysoida prosesseja jne.
K-VITAMIININ PUUTOS – OIREET
K-vitamiinin puutoksen ensimmäinen oire on verenvuoto. Se on erityisen vaarallinen vastasyntyneillä, joilla voi kyseisen puutoksen vuoksi aiheutua esim. kallonsisäinen verenvuoto. Yleensä K-vitamiinin puutoksesta aiheutuneita oireita ei ole havaittu puoli vuotta lapsen syntymästä. Merkittävin puutosriski aiheutuu vitamiinin riittämättömästä imeytymisestä, antibioottien, aspiriinin ja parenteraalisen ruokinnan seurauksena.
Riittämätön imeytyminen liittyy ruokailutottumuksiin eli se riippuu suoraan syötyjen rasvojen määrästä ja olemassaolosta, mutta myös siitä, pystyykö ihminen ylipäätään hajottamaan rasvoja, mitä saattaa esiintyä ihmisillä, joilla on jostain syystä poistettu sappirakko. Koska ruoansulatusjärjestelmässä tapahtuu bakteriaalinen K-vitamiinin synteesi, jota tuotetaan menakinoneista, tuhoaa antibiootti tiedetysti kaikki bakteerit erottamatta huonoja ja hyviä bakteereita. K-vitamiinin puutoksessa ja aspiriinin, mutta myös kaikkien muiden verta ohentavien lääkkeiden, yhteisvaikutuksesta ihmisillä voi esiintyä veren hyytymishäiriöitä, joiden seurauksena syntyy helposti mustelmia ja aiheutuu nenäverenvuotoja jne.
K-VITAMIINI – TARVITTAVAT MÄÄRÄT JA SAATAVUUS
Siitä, kuinka paljon K-vitamiinia tulisi käyttää, on olemassa erilaisia mielipiteitä, sillä kliinisten oireiden esiintymistä huonolla ruokavaliolla ei ole mahdotonta saavuttaa. Arvioitu päiväannos on noin 75 µg. Argumentti on myös oman mikrobiomimme tuottama vitamiinimäärä, mutta se ei varmasti ole riittävä takaamaan normaalia tasoa. Suositeltava päiväannos iästä riippumatta on 1 µg painokiloa kohti. Rintamaidon sisältämä keskimääräinen K-vitamiinipitoisuus on 2,5 µg/l ja koska sitä on liian vähän, vastasyntyneille annetaan profylaktisesti K-vitamiinipistos aivo- ja muiden verenvuotojen välttämiseksi.
Hyviä K-vitamiinin lähteitä ovat persilja ja muut maustekasvit, hapankaali, nokkonen, ruusukaali, pinaatti, vehnänidut, kukkakaali, soijajauho, parsakaali, rapsiöljy, ruusunmarjat, kaali, vehnänleseet, peruna, kaura, maissi, herneet, pavut. Ylärajaa tai myrkyllistä määrää ei ole toistaiseksi löydetty luonnollisista lähteistä, mutta se ei tarkoita, että sitä ei ole. Suositeltua annosta ei kannata ylittää oma-aloitteisesti. On kuitenkin todettu, että kyseisen vitamiinin synteettisellä versiolla voi olla negatiivinen vaikutus maksaan ja verenmuodostukseen. Jos et syö monipuolisesti, kannattaa ottaa K-vitamiinia ravintolisänä ja varmistaa, että kyseessä on bioaktiivinen vaihtoehto MK7-all trans.
