Silmien terveys vaikuttaa merkittävästi terveyteemme ja jokapäiväiseen elämäämme. Näköaistin avulla voimme havainnoida ympäristöämme. Silmillä näemme ja aistimme muita ja silmillä nähdään sekä aistitaan meitä – kuten tiedämme, silmät ovat sielun peili. Ne voivat olla tyhjät ja elottomat, aivan kuin ketään ei olisi kotona tai kirkkaat, säihkyvät ja täynnä elämää. Niistä voi heijastua vihaa ja pelkoa tai herkkyyttä, luottamusta ja uteliaisuutta. Emme näe ainoastaan fyysisesti, vaan myös henkisesti ja tunteellisesti. Näkeminen tarkoittaa aistimista, tuntemista, ymmärtämistä ja tietämistä.

Hermoimpulssien aiheuttamat kuvat lähetetään verkkokalvolta aivoihin, eli kirkas näkökyky ei johdu niinkään silmistä, vaan hyvin toimivasta hermojärjestelmästä. Jos emme pidä näkemästämme, voimme sulkea silmämme ja kieltäytyä katsomasta. Näön heikkenemisen takana ovat usein geneettiset, ympäristöön tai sairauksiin (diabetes) liittyvät syyt, mutta se voi liittyä myös henkisellä ja tunteellisella tasolla haluun leikata itsensä pois siitä, mitä nähdään.

Silmien terveys holistisesta näkökulmasta

Esimerkiksi tulevaisuus saattaa pelottaa, minkä vuoksi kauas katsoessa näkö saattaa hämärtyä. Tai päinvastoin – pelko olla paikalla ja nähdä itsensä, minkä vuoksi näkö saattaa hämärtyä lähelle katsoessa. Vanhempien pelot siirtyvät herkkiin lapsiin ja lasten silmäongelmat heijastavat usein vanhempien keskinäistä suhdetta tai tilannetta kotona. Esimerkiksi jos yksi vanhemmista pelkää elämää ja vastuunottoa paeten pelottavia tilanteita, minkä hän on saattanut puolestaan oppia omilta vanhemmiltaan, tällainen suhtautuminen ja pelko saattavat siirtyä myös kolmannen sukupolven edustajaan kantaen samoja malleja sukupolvesta toiseen, kunnes joku ratkaisee ongelman tietoisesti tai tiedostamatta. Lapsen saattaa olla hankalaa olla itsevarma ja uskoa positiiviseen tulevaisuuteen, jos toinen vanhemmista tai molemmat heijastavat päivittäin päinvastaista. Tällaiset tulevaisuuteen liittyvät pelot voivat heijastua hermojärjestelmän ja uskomusten kautta näkökyvyn heikentymiseen.

Silmäongelmien tapauksessa voi esittää itselleen kysymyksiä, kuten: onko minussa jotain, mitä en halua nähdä? Onko muistoja, syviä pelkoja tai traumoja, jotka olen haudannut syvälle itseeni ja joiden tuomista päivänvaloon pelkään? Onko tätä hetkeä tai tulevaisuutta koskevia pelkoja, jotka vaikuttavat silmähermoihin ja vääristävät näköä? Esimerkiksi kaihi vanhemmilla ihmisillä saattaa tarkoittaa pelkoa jäädä uhkaavassa vaaratilanteessa yksin, olla avuton tai sairastua, mitä ei haluta nähdä. Kaihi symbolisoi valon puuttumista elämässä.

Jos haluat saada lisätietoa siitä, minkälaiset pelot voivat aiheuttaa näön menetyksen, kaihin, silmän sidekalvontulehduksen, glaukooman, liki- ja kaukonäköisyyttä tai silmien vuotamista, voit hankkia D. Shapiron kirjan ”Kehosi paljastaa mielesi – mitä sairautesi kertovat sinusta?”. Kirjasta löytyy paljon mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää.

Näön heikentymistä ei valitettavasti vielä yhdistetä sisäisiin eikä ulkoisiin tekijöihin. Näön heikentymistä vuosien myötä pidetään yksinkertaisesti väistämättömänä. Tämän vahvistavat myös tilastot – harmaakaihia eli kataraktaa esiintyy kahdella kolmanneksella yli 50-vuotiaista, mutta 60 vuotta täyttäneillä sitä esiintyy jo 90 % ihmisistä. Glaukoomaa on 40-50 -vuotiaiden keskuudessa 2 % ja 70-vuotiailla 8 %. Toisaalta on myös paljon vanhoja ihmisiä, joiden näkö on kunnossa ja joilla ei ole minkäänlaisia silmäongelmia, jolloin herää kysymys – miksi joidenkin ihmisten näkö heikkenee ja toisten ei?

Mikä on katarakta eli harmaakaihi?

Virolainen terveysportaali Inimene.ee kuvailee kataraktaa eli harmaakaihia silmän linssin samenemisena, joka on vanhemmalla iällä usein esiintyvä sairaus ja aiheuttaa näön heikkenemistä. Lapsilla kataraktaa esiintyy harvemmin, mutta se on kehitysmaissa yksi yleisimpiä syitä lasten sokeutumiseen. Portaalissa kerrotaan lisäksi, että aikuiselle kehittyvän kataraktan tarkkoja aiheuttajia ja mekanismeja ei edelleenkään tiedetä.

Maailmassa on kuitenkin ainakin yksi lääkäri, joka uskalsi vastustaa tällaista lähestymistapaa. Keskuudestamme jo poistunut brittiläinen oftalmologi Stanley Evans matkusti v. 1964 Afrikkaan tutkiakseen siellä sokeutumisen ja sen ehkäisyn syitä. Siellä viettämänsä 17 vuoden aikana hän suoritti sekä sokeuden että muiden silmäsairauksien aiheuttajia ja ennalta ehkäisemistä koskevia laajoja tutkimuksia. Evans keräsi uskomattomia tarinoita ihmisistä, joiden onnistui Afrikassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (ja vielä muutamassa maassa) vähentää tai välttää näköongelmia ainoastaan oikealla ruokavaliolla, harjoituksilla ja ravintolisillä. Evans vahvisti, että useat näköongelmat liittyvät tiettyyn ravintoaineeseen, jonka puutos ihmisillä on ja selvitettyään, mitkä ravintoaineet vaikuttavat silmän tiettyihin osiin, hän kehitti ravitsemusterapian. Se on auttanut tuhansia erilaisia ja aiemmin hoitamattomina pidettyjä silmäsairauksia sairastavia ihmisiä.

Myös uudemmat tutkimukset todistavat, että harmaakaihi ja glaukooma ovat ehkäistävissä, koska niiden synnyn ja kulun määräävät suurelta osin ruokailutottumuksemme, syödyn ruoan ravintoarvot ja kontakti tiettyihin ympäristömyrkkyihin. Laajat tutkimukset todistavat, että kataraktan ja silmän linssin vahingoittumisen syntyriskiä lisäävät myös lääkkeet, kuten esim. statiinit kolesterolin alentamiseksi, steroidiset ja ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet kuten aspiriini, antidepressantit, antikoagulantit, antasidit, antibiootit sekä ehkäisypillerit. Useimmissa nykytapauksissa ei löydetä vielä syytä silmävaivoihin eikä osata yhdistää sitä lääkkeisiin, epäterveelliseen ruokavalioon, psyykeen tai peloista aiheutuvaan stressiin. Huolimatta siitä, että yhteyksiä ei löydetä, silmälääkärimme tekevät kuitenkin erinomaista työtä ja ihmisten tulee itse tehdä loput työstä silmien hyvinvoinniksi syömällä monipuolista ja ravintoainepitoista ruokaa sekä tutkimalla omia sisäisiä stressinlähteitä ja pelkoja.

Mikä on glaukooma?

Glaukooma on silmänsisäisen paineen nousu, joka voi johtaa näköhermon vahingoittumiseen ja sokeutumiseen. Silmänsisäinen paine kasvaa silmänsisäisen nesteen kiertohäiriön vuoksi (neste vuotaa silmän etupuolelta taakse). Paine vaikuttaa silmän eri osiin vahingoittaen näköhermoa, minkä seurauksena näkö heikkenee. Glaukooma on yksi yleisimpiä sokeutumisen syitä yli 40-vuotiailla. Perinteisesti glaukoomaa hoidetaan kirurgisesti tai lääkkeillä, joiden tehtävänä on supistaa pupilleja, estää nesteen eritys, helpottaa sen poistumista ja/tai vähentää silmän sisäpainetta. Valitettavasti tällä tavalla korjataan näköä poistamalla oireet, ei syitä.

Evansin kokemus osoittaa, että useissa tapauksissa glaukooman aiheuttajana on ravintoaineiden puutos. Erityisesti juuri A-vitamiinin puutos aiheuttaa sarveiskalvon pehmenemistä ja sen rakenteen muuttumista lasimaisesta helmiäisestä haaleaksi ja sameaksi. Jossain tapauksissa A-vitamiinin puutos voi aiheuttaa jopa sarveiskalvon tuhoutumisen. A-vitamiinia tuhoavat myös liiallinen alkoholi, lääkkeet ja runsaasti sokeria sisältävät käsitellyt ruoat.

Mitkä vitamiinit vahvistavat silmiä?

A-vitamiini

A-vitamiini on antioksidantti, joka vaikuttaa merkittävästi näköön. A-vitamiini pitää silmän limakalvon kosteana ja suojaa sitä bakteereilta vähentäen näin tulehdusriskiä. A-vitamiini auttaa silmiä tottumaan pimeään, ehkäisee makulan rappeutumisen aiheuttamaa sokeutumista ja kaihin muodostumista. A-vitamiinin puutos voi aiheuttaa hämäräsokeutta eli hämärässä ja pimeässä näkemisen ongelmia sekä silmien kuivuutta. Aina kun olemme kirkkaassa auringonvalossa, lähes koko fotoreseptoriemme sauvasolujen pigmentti valkaistaan muutaman sekunnin aikana ja jotta voisimme nähdä taas pimeässä, sen on ensin palauduttava. Tätä pigmenttiä palauttaa A-vitamiini (retinoli tai karoteeni), jota meidän tulisi saada ruoasta. A-vitamiinin suositeltava päiväannos on noin 800 mikrogrammaa retinoliekvivalenttia. Ihminen saa A-vitamiinia aktiivisessa retinolimuodossa lähinnä eläinperäisistä lähteistä, kuten maksa ja kananmunat. Keho pystyy muuttamaan myös kasviperäisestä ruoasta peräisin olevan beetakaroteenin retinoliksi. Hyviä beetakaroteenin lähteitä ovat keltaiset ja oranssit hedelmät ja vihannekset sekä marjat.

E-vitamiini

E-vitamiini on monessa muodossa esiintyvä antioksidantti, mutta ihmisen elimistö omaksuu sen parhaiten alfa-tokoferolina. Yksi E-vitamiinipuutoksen tunnuksia on näön heikkeneminen. Tämä silmille tärkeä vitamiini hidastaa makulan rappeutumista, estää kaihin muodostumista ja vahvistaa hiussuonten seinämiä. Jos solussa on riittävästi E-vitamiinia, sen kalvo toimii suojamuurina, joka ehkäisee hapettumisprosesseja ja vähentää vaurioita ehkäisten todellisuudessa jopa fotoreseptoreiden vaurioita. E-vitamiini vähentää myös silmänpainetta, joka on yleisin glaukooman aiheuttaja. C- ja E-vitamiinit vaikuttavat yhdessä auttaen välttämään tulehdusta iän myötä rappeutuvan verkkokalvon keskiosassa (makulassa). E-vitamiinia saamme lähinnä kasviperäisistä elintarvikkeista, esimerkiksi pähkinöistä ja kasviöljyistä.

C-vitamiini

C-vitamiini eli askorbiinihappo on vesiliukoinen vitamiini ja tärkein antioksidantti, jota monet marjat sekä hedelmät ja vihannekset, esimerkiksi sitrushedelmät, parsakaali, lanttu, paprika jne. sisältävät. Tuoreet hedelmät ja vihannekset ovat parhaita lähteitä, sillä C-vitamiini on melko herkkä lämpötilalle, valolle ja hapelle. Askorbiinihappo tukee silmissä olevia verisuonia suojaamalla niitä haurastumiselta, takaamalla niiden kimmoisuuden ja ehkäisemällä kaihin muodostumista. C-vitamiini estää vapaita radikaaleja vahingoittamasta DNA:ta silmän solujen tumassa ja useita aineenvaihduntareittejä soluja ympäröivissä kudoksissa. Valon aiheuttamien oksidatiivisten vaurioiden välttämiseksi silmässä käytetään runsaasti antioksidantteja. Silmän C-vitamiinipitoisuus on 20 kertaa korkeampi kuin veren. Se tarkoittaa, että todellisen vaikutuksen tuntemiseksi, erityisesti jos olemme jo havainneet silmäsairauksien ensimmäiset tunnusmerkit, C-vitamiinia ja muita antioksidantteja tulee ottaa todella huomattava määrä. Lisääntynyt tarve on sairailla, tupakoitsijoilla, raskaana olevilla ja imettävillä äideillä.

Sinkki

Sinkillä on tärkeä rooli silmien terveydessä, sillä silmän verkkokalvossa on runsaasti sinkkiä. Sinkki on kivennäisaine, joka auttaa A-vitamiinia imeytymään ja luomaan melaniinia, joka suojaa silmää ultraviolettisäteilyltä. Sinkki on merkittävä tekijä immuunijärjestelmän toimimisessa ja antioksidanttisessa suojassa. Lisäksi sinkki auttaa parantamaan pimeässä näkemistä ja ehkäisee makulan rappeutumista. Jos sinkin puutos on suuri, se voi aiheuttaa myös muutoksia silmän verkkokalvossa. Sinkkiä sisältävät esimerkiksi maksa, pähkinät, täysjyvätuotteet ja merenelävät. Suositeltava päiväannos on 9 mg. Koska kasviperäiset hapot hidastavat sinkin imeytymistä, kasvissyöjät voisivat suurentaa päiväannostaan noin 30 %.

Seleeni

Mikroelementti seleeni auttaa E-vitamiinia imeytymään paremmin. Se on antioksidantti, joka edesauttaa hiussuonten kehitystä ja parantaa verenkiertoa myös silmissä. Seleeni auttaa estämään harmaakaihin kehittymistä. Hyviä seleenin lähteitä ovat rasvainen kala, maksa, pähkinät ja siemenet. Normaalia ruokavaliota noudattamalla suositeltavan päiväannoksen eli 60 mikrogrammaa saa helposti.

Luteiini ja zeaksantiini

Ihmisen silmässä on kahdenlaisia karotenoideja – luteiinia ja zeaksantiinia. Ne ovat keltaisia pigmenttejä, jotka antavat makulalle sen värin ja nimen (keltainen täplä). Luteiini ja zeaksantiini toimivat luonnollisina aurinkolaseina suojaten silmää haitalliselta ultraviolettisäteilyltä ja hidastaen makulan rappeutumista. Karotenoidit auttavat säilyttämään hyvän näön, erityisesti hämärässä. Luteiini ja zeaksantiini vaikuttavat antioksidanttisesti neutralisoiden kontaktissa valon kanssa vapautuvia vapaita radikaaleja, jotka voivat vahingoittaa silmän verkkokalvoa.

Luteiinia tarvitsevat eniten vanhukset, tupakoitsijat, vaihdevuosi-ikäiset naiset ja sinisilmäiset ihmiset, joiden silmissä on vähemmän suojaavaa melaniinipigmenttiä.

Kaikilla karotenoideja ja antioksidanttisia ominaisuuksia sisältävillä tuotteilla, kuten vihreillä kasviksilla ja sinisillä marjoilla, on hyvä vaikutus silmiin. Erityisen hyödyllisiä ovat pinaatti, kaali ja kurttukaali, sillä niissä on runsaasti karotenoidien ryhmän kuninkaaksi kutsuttua luteiinia. Myös kananmunan keltuainen, kiivi, viinirypäleet ja maissi sisältävät runsaasti luteiinia. Sinisissä ja purppuranpunaisissa marjoissa, kuten esim. mustikoissa, sinivatukoissa sekä tummissa ja punaisissa viinirypäleissä olevat antosyaanit tukevat kykyä nähdä pimeässä.

Vaikka luteiinilla ja zeaksantiinilla ei ole RDA:ta (suositeltava päiväannos), tutkijat suosittelevat ottamaan 6-20 mg luteiinia päivässä ja zeaksantiiniannoksen tulisi olla 1/5 luteiiniannoksesta. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että juuri kyseinen määrä luteiinia ja zeaksantiinia säännöllisesti käytettynä vähentää makulan rappeutumisen riskiä.

Astaksantiini

Astaksantiini on karotenoidi, jota Haematococcus pluvialis -levät tuottavat auringonvalon vaikutuksesta. Merilinnut ja -eläimet saavat vaaleanpunaisen värinsä juuri tätä vaaleanpunapigmenttistä levää syömällä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että astaksantiinilla on moninkertaisesti suurempi antioksidanttinen vaikutus kuin E- ja C-vitamiinilla, luteiinilla ja beetakaroteenilla. On myös selvitetty, että astaksantiini toimii hyvin muiden antioksidanttien, kuten esimerkiksi C- ja E-vitamiinin kanssa vahvistaen niiden vaikutusta.

Astaksantiini on yksi vähäisistä antioksidanteista, joka pystyy läpäisemään sekä keskushermoston aivo-veriesteen että silmien retina-veriesteen auttaen välttämään oksidatiivista stressiä ja neurodegeneratiivisia vahinkoja kyseisillä alueilla. Astaksantiini suojaa silmiä tulehduksen ja valon aiheuttamilta vaurioilta ja auttaa vähentämään silmien väsymystä ja kuivuutta. Tämä on erinomainen uutinen niille, jotka työskentelevät päivittäin tietokoneella.

Punaiset merenelävät, kuten ravut, hummerit, katkaravut ja lohi sisältävät runsaasti astaksantiinia – jopa pieni määrä (4-6 mg päivässä) kyseistä antioksidanttia parantaa näöntarkkuutta.

Omega-3-rasvahapot

Kahdella korvaamattomalla omega-3-rasvahapolla, dokosaheksaeenihapolla (DHA) ja eikosapentaeenihapolla (EPA), on tärkeä rooli näön kehittymisessä ja säilyttämisessä. Silmän verkkokalvo sisältää runsaasti DHA:ta, mikä viittaa sen tärkeydelle silmän aineenvaihdunnassa. EPA:lla on tärkeä rooli DHA:n syntesoinnissa. Molemmat rasvahapot ovat erittäin tärkeitä näön kehittymiseksi sikiöllä ja vauvalla, aikuisilla ne auttavat suojaamaan silmän verkkokalvoa. Nämä rasvahapot auttavat säilyttämään näön tarkkuuden. Kuivasilmäisyys yhdistetään omega-3-rasvahappojen puutokseen. EPA ja DHA auttavat takaamaan riittävän rasvamäärän silmän kyynelkalvossa, joka kosteuttaa silmää. Omega-3-rasvahappojen puutos yhdistetään muihinkin silmäsairauksiin, kuten makulan rappeutumiseen ja glaukoomaan. Terveydelle tärkeitä omega-3-rasvahappoja löytyy eniten kalasta, omega-6-rasvahappoja pähkinöistä ja kasviöljyistä. DHA:n ja EPA:n suositeltavaa päiväannosta ei ole määritetty, mutta niiden suhde voisi olla 1:1 ja ne voisivat muodostaa aikuisen kalorimäärästä noin 3 %.

B-ryhmän vitamiinit

Silmäsairauksissa silmät tarvitsevat B-ryhmän vitamiineja, kuten B1, B2, B6, B9 ja B12 suurina määrinä, mutta glaukoomaa sairastavat usein pienempinä annoksina.

Välimeren keittiö – tuoreet luomuna kasvatetut raaka-aineet, kuten hedelmät ja vihannekset, oliiviöljy ja palkokasvit edistävät tehokkaasti silmien terveyttä.

Millainen ravintolisä auttaa ylläpitämään silmien terveyttä?

Meidän suosituksemme on Pro Eyevision, joka sisältää useita bioaktiivisia ja tarpeellisimpia, puhtaimpia ja elimistöön imeytyvimpiä aineen muotoja, kuten bioaktiivinen C-vitamiini, L-askorbyyli-6-palmitaatti, sinkkibiglysinaatti ja seleenimetioniini, tehokkaimpia antioksidantteja, kuten astaksantiini ja zeaksantiini sekä useita muita tarpeellisia aineita. Pro Eyevision on hyödyllinen kaikille niille, jotka työskentelevät tietokoneella, joiden näkö on alkanut heikentyä, joilla on kuivat ja herkät silmät, joilla on muodostumassa kaihi/katarakta tai glaukooma.

HUOM! Silmäsairauksien yleisimmät aiheuttajat ovat tiivistettynä:

• vajavainen ruokavalio – liian vähän ravintoaineita sisältävä ruoka
• stressi – vaikeat ja pitkäaikaiset negatiiviset tunteet
• oksidatiivinen stressi – ympäristömyrkyt, kuten tupakansavu ja alkoholi, pestisidit ja lääkkeet
• valo – liiallinen UV- ja muu säteily
• useat sairaudet, kuten diabetes, kilpirauhasen vajaatoiminta, silmätulehdukset ja -vammat.